Moving day

Last autumn, last views from my balcony / Viimeinen syksy ja näköala tältä parvekkeelta

One of my favourite breakfasts for maybe last six months: oatmeal, strawberries and protein pudding, delicious! / Yksi lemppariaamupaloistani viimeisen puolen vuoden aikana: kaurapuuroa, mansikkaa ja protein puddingia! 

Guess what this girl has been up to this whole day and will be doing for at least next two too? Well packing and cleaning, being happy but also sad. Baked a “moving pie” and decorated in my mind. Luckily I’m familiar with all this moving that it really goes as well as the mice run through the holes – fast and without anything to worry about! This will actually be my fourth home since I moved on my own… and during every summer I have lived with my parents while I have worked there.

It hasn’t been that easy for me for last two weeks. I have had exams to pass and essays to write. I even took one week off from school just to be able to relax with my love ones. I managed to get some long night sleeps and celebrate my good friend´s birthday! This girl hasn’t been out like this for a long time and it really was a much needed take off with great people! 

Now all I have to do is to show those moving boxes who is the boss (right after this night). It will be my last night in this home. I hope I will sleep well, because I manage to be one of those who see something nostalgic in everything; “Aa the last strawberry this summer, the last time I see this view from this home for this summer, the last deep breath of this lovely scent for a while…” we could continue with the list :D I may secretly  be hoping for that this home doesn’t really vanish anywhere… even though the new home is lovely too. Laku noc now, means Good night!

Follow our blog on Bloglovin!

Arvatkaapa mitä tämä tyttö on tehnyt koko päivän ja tulee tekemään vielä ainakin seuraavat kaksi? No pakannut ja siivonut, iloinnut ja surenut. Leiponut muuttopiirakan ja mielikuva-sisustanut. Onneksi tämä muuttaminen on jo niin tuttua hommaa, että homma menee putkeen gerbiilin lailla -nopeasti ja ilman huolen häivää! Taitaa olla mulle porukoilta muuton jälkeen jo neljäs oma koti... ja joka kesä oon muuttanut (en täysin) porukoille asumaan töiden ajaksi hehe. 

Eipä tässä allakaan ole ollut kovin löysää, tenttejä on ollut muutama ja raportteja kirjoitettavaksi saman verran. Onneksi oli oman syysloman ja rentoutumisen aika rakkaiden kanssa, tuli ladattua akkuja taas pitkillä aamu-unilla ja vietettyä hyvän kaverin synttärijuhlia V.I.P. teemalla! Pitkään aikaan ei ole kyllä tämäkään tyttö juhlinut, teki kyllä hyvällä porukalla oikein hyvää! :) 

Nyt vaan astetta tarmokkaammin pahvilaatikoita reunuksista kiinni näiden yöunien jälkeen. On muuten viimeiset yöunet tässä kodissa. Toivottavasti saan unta palloon, satun olemaan nimittäin niitä jotka herkkistelee kaiken suhteen; ”Aa viimeinen kesän mansikka, viimeinen näköala tänä kesänä tästä kodista, viimeinen hengenveto tätä rakkaan tuoksua taas vähään aikaan...” lista jatkuu loputtomiin :D Saatan salaa toivoa että tää kotikaan ei oikeasti katoaisi mihinkään... vaikka uusikin on ihana. Laku noc, eli hyvää yötä!

Seuraa Bloglovinissa!

- Herminica 

Monday and the upcoming week

I've been going crazy with taking selfies, because my skin has been just perfect lately. Normally its so dry it almost hurts and I have to fight not to scratch my skin off. That's how irritated it gets. I actually did a honey treatment to my skin the other day and it helped a lot. It removed all the dead skin cells and hydrated my face. Next time I'm planning to add some virgin olive oil to the mask for even more moisturizing effect. And I'm even considering using natural oils as my night creams. We'll see if that keeps my skin moisturized trough the winter. 

Winter came early this year. I am already sleeping with wool socks and long sleeve nightgowns and I cannot get out of bed without dragging my blanket around with me. This morning waking up was soso hard. Luckily I got some delicious breakfast and I wasn't in a rush to school. I had just one test at 12 PM. Otherwise I've just done my grocery shopping for the week, made my self dinner and now I have to concentrate into school work for couple of hours. I have pretty easy week ahead and some nice plans for the weekend, can't wait;).

- evi

Follow on bloglovin.

Random update

This girl has started writing her bachelors degree! I never thought this day would come when I first time entered the doors of my Uni two years ago. Sure I knew this day would come, I didn't seriously believe someone or something would make the time stop (though sometimes, especially in summertime I wish time would stop), but whoo how fast the time has past. In high school I could easily see how I had grown up physically and psychologically. Then looking back made the time spent in high school seem forever, because so much had happened. And when the final exams came, I was ready. But am I ready now? To be honest I feel like I am still the same girl who graduated from high school in 2011. Have I learned something new? Have I grown up? Nope.

Tämä tyttö on alkanu kirjottaa kanditutkielmaa! En ikinä uskonut tämän päivän koittavan, kun ensimmäisen kerran astuin yliopistoni ovista sisään kaksi vuotta sitten. Tietysti tiesin tämän päivän tulevan, en tosissani luullut että jokin saisi ajan pysähtymään (vaikka toisinaan, etenkin kesäaikaan toivoisin, että niin kävisi), muttaa whoo, miten nopeasti aika onkaan kulunut. Lukiossa pystyin selkestäi näkemään kuinka olin kasvanut sekä fyysisesti että psyykkisesti niiden kolmen vuoden aikana. Tuolloin kun muistelin kuluneita lukuvuosia, lukioaika tuntui loputtoman pitkältä, sillä niin paljon oli ehtinyt tapahtua niin lyhyessä ajassa. Ja kun tuli yo-kirjoitusten aika olin valmis. Mutta olenko valmis nyt? Jos totta puhutaan tunnen olevani yhä se sama tyttö, joka valmistui lukiosta vuonna 2011. Olenko oppinut sen jälkeen jotakin uutta? Olenko kasvanut? En.

Sure I have still 3 years left at University and I still got time to learn and grow up. And of course I have learned how to cope by myself. Two years living on my own has done its work, so I am not a child in that matter. No, I think the thing that bother me is that I see so meany people go through full calenders day after day and I just wonder how do they do that without stress, burn outs, panic? Does it come with age or what the heck? Sometimes I think those people are true life's supermen and -women. And sometimes I wonder if it's all just and act.

Tietysti minulla on jäljellä vielä kolme vuotta yliopistossa, joten minulla on enemmän kuin tarpeeksi aikaa kasvaa aikuiseksi. Ja tietystihän minä olen oppinut tulemaan toimeen omillani. Yksin asuminen kahden vuoden ajan on tehnyt tehtävänsä, joten en ole kuitenkaan lapsi enää. Minua häiritseekin oikeastaan se, että katselen niin monien ihmisten ahtavan kalenterinsa täyteen päivästä toiseen ja ihmettelenkin miten he selviävät sellaisesta elämänrytmistä ilman stressiä, loppuun palamista tai paniikkia? Tuovatko lisävuodet elämään stressinhallintataitoja, vai mitä ihmettä? Toisinaan kuvittelen niiden ihmisten olevan tosielämän supermiehiä ja -naisia. Ja toisinaan mietin onko se kaikki pelkkää esitystä.

I cannot wait for next summer, because then my bachelors degree will be done and hopefully I will look back so meany experiences wiser and be able to laugh at my insecurities. And yet I don't wish the time would pass that quickly because these last two years have just flown away. If I could go back and change something about my college years, I would ban sleeping late at working days, because after you loose that rhythm, it is sosoososoosososo hard to get back. This school years promise: I will not sleep late at any working day, unless it is a Sabbath.

En jaksa odottaa ensi kesää, koska silloin kanditutkielmani on valmis. Toivottavasti voin tuolloin muistella kulunutta vuotta ja naureskella tämänhetkiselle epävarmuudelleni niin monia kokemuksia viisaampana. Ja silti en toivo, että aika kuluisi nopeammin, sillä viimeiset kaksi vuotta ovat vain liitäneet ohitse. Jos voisin palata ajassa taaksepäin ja muuttaa jotakin yliopistovuosiltani, kieltäisin itseltäni myöhään nukkumiset arkiaamuina. Nimittäin kun sen aamurytmin kerran kadottaa, sitä on todella vaikeaa saada takaisin. Tänä lukuvuotena lupaankin herätä aikaisin arkiaamuina, paitsi jos sattuu olemaan pyhäpäivä.

- evi

Follow our blog on bloglovin.

creamy pasta with mushrooms and parsley

I decided to share this recipe with you because, well to be honest, I just fell in love with it! Because I am a student I am all for simple and inexpensive recipes. No one really talks about it (it meaning being 'poor'), or then I just haven't been keeping my eyes and ears open, but for me it sounds and looks like every blogger is just constantly posting about their new purchases, expensive looking homes, gourmet foods at fancy restaurants..and so on. Well unfortunately students in Finland are the poorest people in the whole country. Boohoo. 

However this is an inexpensive and delicious dinner for four. All you need is:

300 g any kind of a mushrooms

2 dl sour cream with pepper

3-4 cloves of garlic

a bundle of parsley

1 dl grated mozzarella cheese

salt

1 tablespoon of lemon juice

and pasta

So you begin with slicing the mushrooms and throwing them on a pan. Season with some salt and garlic. When the mushrooms are looking all ready ad sour cream and let it warm up before switching off the stove. Then ad mozzarella cheese and minced parsley. When the mozzarella is all melted, ad lemon juice. And your dinner is ready:)!

Now I am going to go finish my plate and start a movie :).

-evi

Follow our blog on bloglovin.

Slow Morning

1. Me an my friends at Kauppakadun appro 2&3. Some pies that I made. The first one is a veggie pie and second one is a shrimp pie. Yammyy:). 4. My favorite spot in my home. Notice that I've gotten rid of those colorful pillows and gotten beige ones instead. 5. My unhealthy breakfast yesterday. 6. Me waiting for my parents to arrive, again, yesterday.

I finally got a washing machine! My parents brought it to me yesterday, and H was also with them. Though the washing machine is standing now in the middle of my bathroom so that there is barely any room to walk around it to the sink or bath tub, but the main thing is that it is there! Woohouuu, I feel like screaming and dancing around. This means no more carrying heavy luggage to my parents every other week. No more do I have to wait two weeks to get my favorite shirt washed if it gets stained. And no more forgetting or not forgetting to pack socks with me when I leave. The washing machine will not stand in the middle of the bathroom the whole time, don't worry. I just need a little longer cord for it, and I will pick it up next week end. Till then just have to keep dancing around the machine.

Sain vihdoinkin pyykinpesukoneen! Vanhempani ja Herminica toivat sen minulle eilen. Tällä hetkellä pesukone valitettavasti seisoo keskellä kylpyhuonetta, niin että pääsen hädin tuskin ammeeseen tai käsienpesualtaalle, mutta pääasia on, että se kone vihdoin ja viimein on siellä! Tekisi mieli kirkua ja tanssia ympäri huonetta, sillä tätä on odotettu vain kaksi vuotta. Enää minun ei tarvitse kantaa painavaa matkalaukullista likaista pyykkiä vanhemmilleni joka toinen viikonloppu, tai odottaa sitä kahta viikkoa että saan lempipaidastani tahran pestyä, tai muistaa/unohtaa ottaa sukkia mukaani aina kun lähden porukoiltani. Pesukone ei tietenkään tule seisomeen tuossa keskellä kylpyhuonetta pysyvästi. Sähköpiuha oli vain valitettavasti liian lyhyt, joten ensi viikkoon asti on vain taiteiltava tieni pesukoneen ympäri.

Btw, I feel like a rebel right now. I am not really allowed to hang up anything on the walls here in my apartment, but since I have already lived two years here and planning to stay for three more, I just can't look at these boring walls for whole five years! So me and my dad hang up some picture frames on the walls yesterday. They are still empty, but looking at them empty like this just gets my inspiration flying and reminds me all the time to get them filled. This place is finally starting to look and feel like a home. And finally the "my first home" kind of a scenario is beginning to step aside and the decoration is starting to resemble me and my style.

Tunnen muuten oloni aika kapinalliseksi juuri nyt. Minullahan ei ole lupaa laittaa asuntoni seinille mitään ja tällainen käytäntöhän on aika yleistä vuokra-asunnoissa. Olen kuitenkin asunut tässä samaisessa asunnossa jo kaksi vuotta ja näillä näkymin minulla on vielä kolme edessä. Joten päätin etten aio katsoa noita tylsiä seiniä kokonaiset viisi vuotta. Niinpä ripustimme eilen isäni kanssa seinille kaksi isoa valokuvakehystä, jotka tosin tällä hetkellä ovat vielä aivan tyhjillään. Mutta eivätköhän nuo tyhjät valokuvakehykset muistuta minua päivittäin niiden täyttämisestä. Tämä asunto alkaa vihdoinkin näyttää ja tuntua kodilta. Pikkuhiljaa myös se "ensimäinen asuntoni" -leima alkaa häipyä täältä ja sisustus alkaa vähitellen muistuttamaan minua ja tyyliäni.

Today I am looking forward to not moving anywhere from my apartment. I've been awake for two hours already and still haven't made to the shower. I just love days like this when you don't have to rush anywhere and if you don't feel like taking a shower right after getting out of bed, well you don't have to! And I really hate morning showers, I'm more of an evening shower kind of a girl. I just love taking a hot shower and after it just taking a blanket and cup of tee or hot chocolate, and just curling on the couch to watch movies while my hair dries out. This way I get to sleep a little longer in the mornings!

Tänään pyrin siihen, etten joudu poistumaan asunnoltani kertaakaan. Olen ollut hereillä jo kaksi tuntia enkä ole vieläkään saanut aikaiseksi kömpiä suihkuun. Rakastan tällaisia hitaita aamuja, jolloin mitään ei ole pakko tehdä heti herättyä. Ehtiihän sitä iltapäivästäkin! Muutenkin vihaan aamusuihkuja. Olen enemmän iltasuihku-tyyppiä. Rakastan myöhäisillan kuumia suihkuja, joiden jälkeen voin käpertyä viltin ja kuuman teen tai kaakaon kanssa sohvalle katsomaan leffoja siksi aikaa että hiukset kuivuvat. Tällä tavoin saan myös nukkua pidempään aamuisin!

Have a nice, lazy Sunday everyone.

Viettäkäähän mukava ja laiska sunnuntai.

And don't forget to follow our blog on bloglovin.

Ja älkää unohtako seurata blogiamme bloglovinin kautta.

-evi

Crispy Autumn

Breakfasts inspired by Autumn, puppies, legs that are just moving around the ceiling, waiting for the weekend to start, homework, baked apples and oats, last times lying on the sun, planning... Pictures from my Instagram account herminica :) /Syksyisiä aamupaloja, koiranpentuja, ilmassa heiluvia jalkoja, viikonlopun alun odottelua, läksyjä, omenakaurapaistosta, syksyn vikoja auringonottoja ja suunnittelua... Kuvat instagrammissa käyttiksen herminica alla :)

Lovely Autumn, so lovely. All these colors, cold snails on the rocks that have been washed my the rain, thick scarves and soft knits, warm blanket and calm atmosphere, candles and the raindrops against the window, hot tea next to my cocoa drink, two pairs of feet wrapped around each others, 

joy and smile, thick and warm sheets and long sleeps at mornings, gentle awakening by my bright light bulb and a morning glow, fresh air and red cheeks. All that can be crowned by the feeling of relief that was followed by the moment we found our new home. It is just so relaxing to know that the search is over and we have to only move in now to the place that is locates 200 meters from my current home. It was about the time to found it because I have been missing laying on my bed all alone like a starfish, without the little kung fu panda next to me (my sister) :). 

I will also try to stay in love with all this like I am now even on those early mornings when I have to wake up and go to the Uni by bike and feel that icy and moist whiplash on my morning face and notice that my mascara is all over it because the new mascara I bought with 30 euros from Kanebo (Sensai 38 degrees) is the only mascara I have ever been allergic to (Does anyone know what I am talking about?). I guess I have to settle down with those that cost ten euros less and keep running down on my morningface-gymface-joggingface- and labface. Perfect! :D I just have to keep my nightly discussions in mind (yes I do speak while I'm sleeping): The winter is only a icy dog's lick, it doesn't mean bad when it licks and freezes up everyone it loves. You just can't be angry to it. Yes, now you know that you just can't... Or can you?

Follow our blog on Bloglovin!

Syksy on ihanaa. Nää kaikki värit, kylmät etanat sateenpiiskaamilla kivillä, paksut kaulaliinat ja pehmeät neuleet, lämpöinen viltti ja rauha, kynttilät ja ropina vasten ikkunaa, lämmin tee ja kaakao vierekkäin, kaksi paria jalkapöytiä toisiinsa kietoutuneina, ilo ja hymy, paksut ja lämpimät lakanat ja pitkät unet, kirkasvalolampun lempeä herätys ja aamun kajo, raikas kirpeä ilma ja punaset posket. Kaiken tuon kruunaa se helpotuksen tunne, mikä on seurausta uuden kodin löytymisestä. Niin rentouttavaa kun etsintä on loppu, edessä on vielä kuukauden päästä muutto n. parinsadan metrin päähän ja oma rauha. On tässä jo alkanut olemaan jo ikävä sitä että saa maata meritähtenä yksin omassa sängyssä ilman vieressä kung fu- ta harjoittavaa siskoa (kaikella rakkaudella =) ). 

Koitan myös ylläpitää tämän rakastuneen olotilan niinä kasin aamuina, kun täytyy herätä pölkemaan sateessa yliopistolle ja tuntee sen jäisen ja kostean piiskansivalluksen vasten lämmintä aamunaamaa, huomaa että ripsarit on taas pitkin poskia koska uusi 30 euroa maksanut Kanebon Sensai 38 astetta aiheuttaa allergisen reaktion (muilla samoja kokemuksia?). Tyydytään siis niihin kympin halvempiin, jotka on joka päivä ympäri aamunaamaa-salinaamaa-lenkkinaamaa- ja labranaamaa. Täydellistä :D Koitetaan pitää mielessä mun unihöpinäfilosofiat (kyllä, minä puhun unissani): Talvi on vaan jääkoiran lipaisu, ei se tarkoita pahaa kun se nuolaisee ja jäädyttää kaiken mistä se pitää. Ei sille voi olla vihainen. Niin, ei sille vaan voi olla... Eihän?

Seuraa Bloglovinissa!

- Herminica