Empathy / Empatiaa

Empathy is one form of intelligence. It's too bad that I constantly meet people who either have limited ability to feel it or then it is more or less selective... and in the worst case just doesn't even exist. Those poor souls, who I have to share this planet with, will never understand the true meaning of the words moral, justice, humanity nor love. Luckily we still have those who are able to be empathic and are willing to do more than is needed for any good case. This case can be an unfair relationship, barbaric Yulin- dog meat festival or simply "help", you normally give or don't give to humanitarian refugees or to the granny next door, who is struggling with her groceries in front of you. What feeling do you feel after reading all those things I've listed? Do you even feel anything or is that feeling so big that you'd just rather forget it? Forgetting... Its that miracle cure for everything that is against your own desires or easy way of life. Is it fair to that other side if you forget or supposedly-forget the meeting with your friend? What if that forgetting considers a hard and challenging job that should be done, your own workout or  sudden humanitarian catastrophe? Do your answers vary between these things? Why is it ok to forget when things are not closely attached to your everyday life, even if it did arise something in you- even at that amount that you would just rather forger and flee the scene?

Empatiakyky on osa älykkyyttä. Valitettavasti vastaan tulee jatkuvasti ihmisiä, joiden empatiakyky on joko rajallinen, valikoiva tai puuttuu täysin. Ne valitettavat yksilöt, jotka kahdella jalallaan tätä palloa kanssani tallaavat eivät tule koskaan ymmärtämään sanoja oikeus, moraali, inhimillisyys ja rakkaus. Onneksi on niitä, joilla empetiakykyä ja halua tehdä asioille jotakin on enemmän kuin kylliksi. Kyse voi olla epäreiluista ihmissuhteista, barbaarisista Yulinin koiranliha-festivaaleista tai avusta, jota annetaan tai jätetään antamatta humanitaarisille pakolaisille tai sille naapurin mummulle, joka painii päivittäin ostoskassiensa kanssa edessäsi. Mitä sinä tunnet, kun luet nuo listaamani asiat? Tunnetko mitään vai tunnetko jo niin paljon, että mieluiten unohtaisit? Unohtaminen... Tuo ihmelääke kaikkeen, mikä sotii omia haluja tai näennäistä elämän helpoutta vastaan. Onko se oikein toisille, kun unohtaa tai muka-unohtaa treffit ystävän kanssa? Entäs jonkin raskaan tai vähän vaativamman työtehtävän, omat treenit tai akuutin humanitaarisen katastrofin? Vaihtuuko vastauksesi asioiden välillä? Miksi unohtaminen on sallittua silloin, kun asia ei suoraan kosketa omaa arkea, vaikka omaa tunneskaala se hivelisikin- jopa niin paljon, että tahtoisi mieluiten paeta?

I still consider empathy as a form of intelligence. In addition to that I consider it as a inner strength. Psychologist have noticed that a total lack of empathy is a unifying feature of people who are capable of doing horrific things. Every person and animal tends to find its own place between the two opposite sides of the empathy-scale.  I've unfortunately noticed that more and more people from the western world are choosing to stay on that more horrifying side of the scale recently. The more people choose the better and right side of the scale the better and more helpful world and people we have around us. Personally I'd surround myself with these good-doers and fill the world with people who have not lost their connection to the empathy. These people are the ones who will save the world with it, help you always, stand by you, love unconditionally and stand for the weakest. These people are the ones doing good in here and the reason we feel good. They are also ones, who can do good to others without asking anything in return.

Minä koen empatiakyvyn alykkyyden muotona. Sen lisäksi koen sen sisäisenä voimana. Psykologian saralla on huomattu, että empatiakyvyn täydellinen puute yhdistää ne ihmiset, jotka kykenevät kamaluuksiin. Jokainen ihminen ja eläin aseittuu "empatia-asteikon" kahden ääripään välille. Olen valitettavasti vain huomannut sen, että yhä useampi länsimaalainen asettautuu sinne asteikon pelottavalle puolelle. Mitä ns. oikeammalla puolella ihminen empatia-asteikolla on, sen avuliaampi ja toimeliaampi tyyppi on kyseessä. Itse haluaisin ympäröidä itseni ja täyttää tämä maapallo juuri empatiakyvyllä rikastettuja maailmanparantajia. Niissä henkilöissä piilee voima, turva ja apu- silloin kun sitä itsekin tarvitset. Nämä maailmanparantajat ovat niitä, joiden olalta saat aina tukesi, pyytämällä avun, rakkauden ehdoitta ja jonka näet auttavan aina niitä heikompiaan. Ne henkilöt tekevät hyvää, heidän vuokseen me koemme hyvää ja heidän vuokseen myös muilla on mahdollisuus saada hyvää osakseen, pyytteettömästi.

- Herminica