Thursday, July 30, 2015

Minulla on Unelma


On uskomatonta, että kansanedustaja Olli Immosen vihanlietsonta on saanut niin paljon tukea osakseen. Samaan aikaan kaikki tämä vihapuheen vastustus ja monikulttuurisuuden puolustus on ollut niin mieltä huojentavaa, olen voinut huokaista helpotuksesta, että maailmassa on vielä ihmisiä, joiden moraalikäsitys liippaa omaani. Minulla on unelma maailmasta, jossa kaikilla on hyvä asua ja olla. Sellaisesta maailmasta, missä raha ei määrää ihmis- tai uutisarvoa, missä poliittiset tai taloudelliset agendat eivät oikeuta ihmisoikeuksien tai luonnon riistoon ja jossa kaikki voivat tuntea olevansa kotona, turvassa.

Medialla on kaikki valta käsissään sen suhteen mikä meitä kulloinkin puhuttaa. Siivilä on kova, emmekä saa kuin vain pienen pisaran siitä uutisvirran merestä tietoisuuteemme valtamedian kautta. Mikä asia on uutisoinnin arvoinen ja mistä päin maailmankolkkaa se tulee, on täysin valtamedian päätettävissä. Myös se kuinka kauan asia on ns. hot topic, on täysin median käsissä. Uutisoinnin loputtua loppuu myös mielenkiintomme kyseistä asiaa kohtaan ja se unohtuu. Samaa ei voi sanoa niiden ihmisten hädästä esimerkiksi Ukrainassa, Jemenissä tai koirien kohtalosta Kiinassa. Minua tämä asia häiritsee todella paljon, media päättää sen kuinka kauan ihmisiä kiinnostaa antaa hätäapua Nepaliin ja kuuleko se toisten ihmisten hädästä jossakin muualla. Media valikoi, arvottaa ja lokeroi. Kova työ päättää siitä, missä valossa jokin ihmisryhmä nähdään vai kuullaanko siitä mitään. Myös median tekopyhyys näkyy silloin, kun uutisoidaan menestyneestä maahanmuuttajataustaisesta henkilöstä. Tällöin otsikoissa vilahtaa aina Suomessa suomalainen ja Ruotsissa ruotsalainen. Jos uutisen aihe on moraalisesti paheksuttava, otsikkoon nousee lähes poikkeuksetta sana maahanmuuttaja/maahanmuuttajataustainen, vaikka kyseisen henkilön tehdessä hyvän teon, olisi samasta tekijästä uutisoitu vain meikäläisenä, ei niinä muina. Tämä asetelma on edelleen omiaan kärjistämään ja leimaamaan, vaikeuttamaan avointa ja totuudenmuikaista keskustelua. 

Tämä median valta on huikea ja on hyvä että olemme saaneet vastapainoiseksi sosiaalisen median- sitä kautta pinnalle nousee asioita, joita valtamedia luultavasti suodattaisi. Näin kävi aluksi myös Immos-kohun kanssa. Ihmismassat tekivät asiasta uutisoitavan, ihmismassat yhdessä asiasta merkittävän ja merkitys antoi monikulttuurisuudelle ja siihen liittyville plussille ja miinuksille äänen. Mutta mitä teki Immonen? Immonen pakeni monikulttuurisuutta ulkomaille. Vaikka Immonen edustaakin pelottavaa ja samalla hyvin sairasta äärioikeistoa ajatuksineen ja maailmankuvineen, hän samalla kritisoi itsensä kaltaisia äärioikeistolaisia- jihadisteja, terroristeja, Breivikejä, Ku-Klux klania ja muita "neropatteja". Heidän välillään ei kuitenkaan ole mitään eroa- heitä yhdistää juurikin tämä asia äärioikeistolaisuus, rasismi ja pakonomainen tarve toteuttaa sairasta ideologiaansa muiden ihmisten kustannuksella perustaen näkemyksensä eri ihmisten yksilöllisiin määritelmiin ja piirteisiin. Tälläiset äärioikeistolaiset ajatukset eivät ole uusia ihmisen historiassa. Se on näkynyt Amerikan orjavuosina, Ruandan kansanmurhassa, Breivikin teoissa Norjassa, Natsisaksassa, Balkanilla ja uskontoa hyväksikäyttävien ääriliikkeiden teoissa ja näkemyksissä. Minä en henkilökohtaisesti halua elää maailmassa, jossa on lisää Miloseviceja. Se että saman sairaan ajatusmaailman omaavia on myös hyvinvointivaltio Suomessa on hyvin huolestuttavaa. Minä en kaipaa tänne enkä minnekkään muualle päin maailmaa ihmisiä lietsomaan toisiaan toisia ihmisiä vastaan, sillä en halua nähdä enkä kuulla uusista sodista, perheiden rikkoutumisista enkä uusista pakolaisaalloista. 

Immonen kuitenkin pakeni (Immonen valitsi pakolaisuuden, syy ei tällä kertaa ollut vaino, joka kohdistuisi henkeen tai elinolojen mahdottomuus, jota sota-ja luonnonkatastrofipakolaiset kohtaavat vaan pienoinen omien ajatusten saama vastarinta- jotenkin ironista, etenkin kun Immonen on saanut itse valita ottaako riskin vastarinnasta, toisin kun ne modet miljoonat siviilit, joiden kohtalo on täysin maailmanpolitiikan sanelemaa), mikä vahvistaa sen, ettei Suomessa tapahtuvasta etnisestä puhdistuksesta tule mitään, toisin kuin kävi Milosevicin ja muiden Balkanin äärioikeistolaisten etnistä puhdistusta ajavien toimesta. Siihen pisteeseen ei yksikään maa saa enää luisua, sillä se on menoa sitten se. Minunkin tapauksessani, Milosevicin älynväläys tarkoitti menoa, monoja ja Suomea. Ikuista mamu-leiman kantamista Suomessa ja diaspora leiman kantamista entisen Jugoslavian maissa. Oman tarinani olen jakanut jo aijemmin, sitä en siis tällä kertaa uudestaan tee. Se mitä haluan tässä nostaa esille on jonkin leiman saaminen- halusipa sitä tai ei. 

Entä jos minä teen yksilönä jotakin oikeaa tai väärää, mikä nostetaan tekojeni selitykseksi? Puidaanko asia yksilön näkökulmasta, ottaen huomioon kaikki yksilön ja tämän ympäristön tekijät huomioon vai jäävätkö ne jonkin muun minuun sopivan "määritelmän" varjoon? Mitä tästä seuraa niille muille viattomille, jotka sattumat jakamaan jonkin määritelmän kanssani? Oli se sitten mikä tahansa minuun pätevistä lokeroista, joihin minut voi mahduttaa: brunette, eurooppalainen muslimi, viherpiipertäjä, mamu, opiskelija, bloggari, nuori nainen, diaspora, taitelijasielu tiedenaisen kropassa... Se millä tavalla tehty teko esitetään ja millä sitä selitetään riippuu paljon teosta ja lokeroijan piiloagendasta. Minun ainoa toiveeni on, että yksikään noista määritelmistä, ei peitä sitä oikeaa syytä tekojen taustalla kenenkään  kohdilla. Mitä paremmin oikeisiin syihin keskitytään, sen nopeammin voidaan asioihin puuttua, niitä korjata ja auttaa apua tarvitsevia.

Meillä kaikilla on leimoja kiitos niiden määritelmien, joita meihin liitetään. Se millaisena leiman kokee riippuu paljolti siitä, millainen imago niillä yhteikunnallisesti on. Määritelmät mamu, läski, työtön ja snobi koetaan yleensä kielteisinä, vaikkei niissä kaikissa alkuperäinen tarkoitus ole ollut kielteinen tai millään tapaa syrjivä tai hävettävä. Tämä on esimerkiksi terveydenhuollossa johtanut siihen että sana lihava on korvattu sanoilla obeesi ja ylipainoinen, minkä jälkeen on vain siirrytty puhumaan BMI-arvoista. Neutraali sanakin saa siis ajan saatossa jonkin leiman-  se onko leima/määritelmä negatiivissävytteinen tai miellyttävä riippuu paljon kontekstista ja valosta jossa se on esitetty aijemmin. Harva meistä haluaa keräillä negatiivissävytteisiä leimoja omaan määritelmäokero-repertuaariinsa. Aina tällä ei kuitenkaan voi mitään. Joskus joudut itsestäsi riippumattomista syistä kantamaan tätä leimaa osana itseäsi. Joistain leimoista pääsee eroon jollakin konstilla ja toiset saa piiloon, mutta kaikkien kohdalla näin ei ole. Ideaalitilanteissa jokainen voi vaikuttaa omiin "limoihinsa" ja leimaa "läski" kantava voi laihduttaa ja "työtön" menee töihin tilaisuuden tullessa eteen. On kuitenkin leimoja joista ei pääse eroon. Ulkomaille muuttanut suomalainen kantaa uudessa asuinmaassaan leimaa "mamu" niin pitkään, kunnes muuttaa takaisin Suomeen. Suomeen humanitaarisena pakolaisena tullut kantaa tätä samaa leimaa asui hän Suomessa tai muutti hän olojen taas rauhoituttua takaisin kotimaahansa- tällöinkin hän on paluumuuttaja, joku joka ei ole kokenut sitä minkä muut lähtömaansa asukkaat ovat kokeneet alusta loppuun, ei vaikka olisi kokenut kaksi kolmasosaa, se ei silti ole sama asia, hän kuuluu jo eri "ryhmään". Tämä pakolaismamu, saa ulkomaille muutettuaan myös toisen leiman "diaspora". Tuplavarmistus siitä, ettei kuulu kumpaankaan paikkaan täysin. Sopeutumiselle ja kodin tuntemiselle tärkeintä on tunne siitä, että kuuluu aidosti johonkin. Pakolaisten kohdalla tilanne kärjistyy vain entisestään. Niin on käynyt myös minulle. Kadotan kodin tunteen tuon tuosta, löydän sen taas ennen uutta kadotusta. Kierteessä ollaan. Pistetään myös nuoruuden piikkiin osittain. Kansallisidentiteetti on mielenkiintoinen käsite, etenkin henkiöillä, jotka ovat kasvanet useamman kulttuurin vuorovaikutuksessa. Koen olevani ennen kaikkea eurooppalainen, mutta myös entinen jugosloveeni- kummitteleehan passissani ja ajokortissakin edelleen syntymäpaikan kohdalla maatunnus YU. Tunnen olevani myös bosnialainen, kroaatti, suomalainen, skandinaavi, sloveeni, montenegrolainen... lupsakka savolainen ja maailmankansalainen. Multikoktaili, laskentatavasta riippuen 8:n tai 2:n maan kansalainen. Pienemmästäkin sitä menisi pää pyörälle, ihmekään kun välillä tunnen olevani kotona myös Itävallassa ja Ruotsissa, joskus taas en tunne olevani kotonani ollenkaan, vaikka nukkuisin omassa sängyssäni Kuopiossa. Vahvin tunne kodista minulle tulee kuitenkin lapsuudenkaupungissani Mikkelissä ja matkustaessani entisen Jugoslavian maihin. Miksi, sitä minä en osaa selittää.
Sopeutuminen, mitä se edes tarkoittaa? Mihin tässä pitää oikein sopeutua? Minulla on selkeästi pieleen mennyt integroitumisprosessi, kun en ole sitäkään tajunnut. Onko sopeutuminen kodin löytämistä sydämestä ja fyysisesti jostakin paikasta, vähimmillään kenties vain jompaakumpaa? Miksi pitäisi edes sopeutua ympäröivään massaan, kerta persoonallisuus ja yksilöllisyys ovat länsimaisella mittapuulla arvossa? Johtaako sopeutuminen oman identiteetin menetykseen vai onko sallittua ottaa parhaat eri kulttuurien väliltä osaksi itseä ja omaa elämäntapaansa? Mikä määrittää sen, että yksi tapa elää on oikein ja toinen väärä? Sekö missä elämme? EIkö kaikkien maiden tulisi sopeutua muuttuvaan maailmaan, ottaa vaikutteita muiden hyvästä itselleen ja kehittyä? Entä jos ei haluta sopeutua yksilökeskeiseen yksinäiseen kulttuuriin, vaan halutaan asua lähekkäin henkilöide lähellä, joiden kanssa tuntee yhteenkuuluvuutta? Onko se väärin hakeutua itselleen tutun läheisyyteen? Haittaako vai edistääkö se sopeutumista ja kantaväestön ymmärryksen ja hyväksynnän saantia? Onko ongelma yhteiskunnassa, johon pitäisi sopeutua, sopeutumistoimissa vai yksilössä? Mikä on riittävää sopeutumista? Tuleeko olla samanvärinen hipiältään valtaväestön kanssa vai riittääkö vain kielen opettelu? Onko sallittua opetella engalntia tai ruotsia suomen sijaan, kyllähän niilläkin pärjää? Onko muutamien yksilöiden sopeutumisaste automaattinen peili myös muiden sopeutumisasteen määritykselle? Onko yksiöiden tekemä teko todiste koko tietyn määritelmän jakavan ryhmän sopeutumiskyvyn arvostelulle? Onko sallittua olla yksilö, vai tuleeko aina olla osa yhteisöä? Miten voi sopeutua yhteiskuntaan, jos edes sen yhteiskunnan kaikki jäsenet eivät ole täysin samanlaisia keskenään ja jaa samoja mielipiteitä? Mitä sopeutumiselta voi vaatia, onko oikein vaatia sodassa pahoinpideltyä ja moneen kertaan uskontonsa tai ulkonäönsä vuoksi raiskattua naista pistämään päälleen länsimaiset vaatteet tai unohtamaan kaiken henkisen taakan, jota hän kantaa? Tuleeko tämän naisen olla heti kykeneväinen kielen opiskeluun, työelämään, uusien ruoka-aineiden ja ruokakaupan elintarvikevalinnan keskellä tehokkaaseen suorittamiseen ja nopeaan ja onnistuneeseen integroitumiseen? Onko tällä naisella oikeus olla yksilönä heikko, sanoa että hän on usean suomalaisen tavoin masentunut ja kokemuksistaan trumatisoitunut ja että se on perimmäinen syy sille, miksei pääse eteenpäin elämässään? Onko hänen yksilöllinen heikko kohtansa tulkittavissa huonoon integroitumiseen? Kuuluuko hänen kuunnella hänen ongelmiensa sivuuttamista ja aliarvioimista, tehokkuuden ja integroitumisen vaatimista ja ennakkoluuloihin tai toisten yksilöiden tekojen häntäkin vaivaavia yleistyksiä? Onko hänellä oikeutta vaatia psykologin apua ja kehtaako hän ottaa sitä vastaan, etenkin kun saman kokeneet kantaväestönkään naiset eivät aina uskalla hakea tai ottaa vastaan jo tarjottua apua? Jos hän ottaa avun vastaan, joutuuko hän kuuntelemaan loppuelämänsä sitä, kuinka iso taakka hän on suomalaisille veronmaksajille, vaikka hänen miehensä kävisi töissä ja työllistäisi samalla myös muita yrityksellään? Jos hän ottaa avun vastaan, saako hän oikeanlaista apua, ymmärtääkö tämä suomessa hyvissä oloissa varttunut ihminen sitä, mikä häntä painaa sodan kokeneena? Saako hän edes tarpeellista apua, onko kukaan edes kertonut että psykologipalveluita on olemassa?

Tässä oli liuta kysymyksiä, joita maahanmuuttokeskustelu, monikulttuurisuteen liittyvä keskustelu ja sopeutumiskeskustelu voisivat antaa vastauksia. Vastauksia ei ole ilman kysymyksiä, eikä näitä kahta ilman dialogia. Dialogi taas vaatii kummankin puolen edustajat keskusteluun. Vuorovaikutus on se avain niin sopeutumiseen, integroitumiseen, kehitykseen kuin ymmärrykseenkin. Ilman järkevää vuorovaikutusta ei ole muutosta. Muutos olisi kuitenkin tervetullut, sillä vuorovaikutus tarkoittaa parempaa ymmärrystä ja yhteenkuuluvuuden tunteen voimistumista, joka edelleen estää syrjäytymistä ja alttiutta hairahtua kaidalta tieltä. Tämä edelleen vähentää syntyvien konfliktien määrää ja niistä kumpuavaa vihapuhetta, ääriajattelua ja epäoikeudenmukaisuutta puolin ja toisin. Me tarvitsemme suvaitsevaisuutta, mutta emme suvaitsemattomuuden suvaitsemista. Suvaitsevainen nimittäin sallii muille heidän omat tapansa olla ja elää, mikäli se ei aiheuta kohtuutonta ja konkreettista haittaa ulkopuolisille. Suvaitsemattomuus puolestaan tarkoittaa sitä, että yrittää pakottaa tai painostaa ulkopuoliset elämään siten kuin itse haluaa heidän elävän. Suvaitsemattomuus siis pyrkii aiheuttamaan kohtuutonta ja konkreettista haittaa ulkopuolisille jonkun muun henkiön näkemysten vuoksi, mikä on nostettu esille esimerkiksi homoparien tasa-arvoisen avioliittolain aiheuttamassa keskustelussa. Tämä onkin se se kortti joka kaataa perusteet vaatimukselle, että suvaitsevaisen tulisi  suvaita suvaitsemattomuus. Jokaisella on oikeus mielipiteisiinsä ja mielipiteet ovat arvokkaita. On kuitenkin eri asia ovatko kaikki möläytykset mielipiteitä. Nämä möläytykset voivat olla mielipiteiden sijaan myös väitteitä, jolloin itse tiede todistaa ne joko tosiksi tai epätosiksi. Kaikki väitteet eivät ole mielipiteiden tapaan arvokkaita, mikä pätee mm. väitteissä, joita esitetään vuolaimmin mamuihin, homoihin, uskontoihihin liittyvien keskustelujen yhteydessä. Se että osa näistä väitteistä voi epätotena potaskana olla vahingollisia myös muille rikkoo kaikin tavoin sananvapauden tarkoitusta. Sananvapautta ei voi käyttää perusteena vihapuheille, rasismille tai epätosille väittämille. Tieteentekijöitäkin rangaistaan siitä, jos esiin lauotaan asioita, joiden tieteellistä taustaa ei ole ensin asianmukaisesti tarkastettu. Sananvapaus antaa vapauden ilmaista omat ajatukset ja mielipiteet, mutta ei kaikkia väitteitä. Siulla on oikeus mielipiteeseen siitä, onko minttujäätelö hyvää vai ei, mutta se kuuluuko ihminen eläimiin vai kasveihin ei ole mielipideasia, vaan tiukkaa tiedettä. Sinulla on lupa olla jotakin mieltä tietynlaisista ihmisistä, on kuitenkin tekopyhää vetää rasismikorttia esiin tilanteissa, joissa yksilöiden varaan perustettu mielipide koskee laajempaa ihmismassaa. Jos ihmistä, joka arvostelee negatiivissävytteisiä mielipiteitä omaavia henkilöitä sanomalla heitä rasisteiksi, vaaditaan suvaitsemaan rasistiset ajatukset, ei tätä voi samaan aikaan vaatia tuomitsemaan mm. ulkonäön kuten ylipainoisten haukkumista. Otin tämän tähän vertauskuvaksi juurikin siitä syystä, että olen tähän törmännyt viimepäivinä paljon ja siksi, koska jokainen tietää että toisen ulkonäön kuten painon tai pärstäkertoimen haukkuminen on väärin. On kuitenkin ihmisryhmä, joiden mielestä on oikein haukkua ihonvärin, syntyperän tai työllisyystilanteen takia, mutta ei elopainon tai muiden vastaavien piirteiden vuoksi. Mikä tässä ajatusmallissa oikein mättää? Mitä vieraampina koemme tietyt piirteet, sitä hyväksyttävämmäksi koemme niiden arvostelun. Mitä tutumpia piirteet ovat, sen enemmän moralisoimme niiden arvostelua. Tämä pätee myös muihin elämän osa-alueisiin. Tämän vuoksi täytyy matkustella, avartaa maailmankatsomusta ja laajentaa omaa tuttavapiiriä, suosia out of the box-ajatustapaa, sillä silloin kun astut omien mukavuusrajojesi ulkopuolelle tapahtuu ihmeitä.
 
Mitä monikulttuurisuus tarkoittaa itselleni? Vihreiden kansanedustaja Ozan Yanarin tapaan itsepoimittuja suomalaisia mustikoita, Saksassa valmistettuun turkkilaista jugurttia sisältäneeseen purkkiin, jonka kantta koristaa kreikkalainen mies. Se tarkoittaa osittain Ruotsista ja Suomesta lypsettyä, serbialaiseen Tetra Pak-maitopurkkiin purkitettua maitoa, italialaista pizzaa, ranskalaista viiniä, kroatialaista kravattia, japanissa valmistettua puhelinta, portugalilaista kirjaa, venäläistä balettiesitystä, iloista nigerialaista kaupan tätiä, pomona arabialaista huippututkijaa ja brittiläistä professoria luentosalissa. Iloista puheensorinaa edes silloin tällöin, muuten niin haudan hiljaisessa bussissa vaihtareiden tai muiden maahanmuuttajataustaisten astuessa sisään. Multikulttuurisuus tarkoittaa tätä hiuksenhienoa sopua näiden eri aistimuksia tuovien vivahteiden välillä ja täydellistä toisiaan täydentäviä yhdistelmiä, harmoniaa ja monipuolista melodiaa. Se tarkoittaa oikeutta omaan identiteettiin ilman, että joku toinen alentaa tai väheksyy sitä, saatikka yrittää muuttaa sitä toisenlaiseksi, koska "se ei sovi tähän joukkoon". Multlikulttuurisuus tarkoittaa sitä, että jokainen kedon kukka saa kukkia sellaisena kuin se on, aiheuttamatta kuitenkaan toisille ympärillään oleville kukkasille varjoa tai pulaa elintilasta ja elämän ravinteista. Monikulttuurisuus tarkoittaa yksilöllisyyttä, persoonallisuutta, erilaisuutta ja samanlaisuutta kaikkia kerrallaan samassa paketissa. Monikulttuurisuus takoittaa myös sitä, että otetaan vaikutteita sieltä missä nähdään hyvää ja opitaan toisiltamme. Toiset voivat opetella naisten oikeuksien tärkeyttä ja toiset vastavuoroisesti perheen, suvun ja yhteisöllisyyden merkityksellisyyttä. Monikulttuurisuus on myös useiden kielten kuulemista päivittäin, mahdollisuuksia opetella ja harjoittaa omaa kielitaitoaan, Suomessa asuvien vanhusten aseman paranemista samalle tasolle kuin yhteisöllistä kulttuuria vaalivissa maissa- Suomen vanhusten asemasta on turha olla huolissaan niin kauan kun omiakaan isovanhempia ei käydä katsomassa edes viikottain, lähimmäisenrakkautta ja vapautta toteuttaa itseään kuten itse kokee parhaaksi. Vapautta kävellä ulkona rauhassa ilman pelkoa, uskoa mihin uskoo ja kouluttautua haluamalleen alalle. Monikulttuurisuus on avoimuutta mahdollisuuksia, ei rajoituksia ja rajoja.

Monikulttuurisuus kohtaa myös kritiikkiä. Eritoten muslimitaustaisista maahanmuuttajista ollaan huolissaan. Tappavathan he kaikki vääräuskoiset, ovat liian tuttavallisia, pakottavat naisensa muumien Möröiksi, raiskaavat ja silpovat kaikki naiset, eivät integroidu, työntelevät kalliita merkkivaunuja ja vievät kaikki meidän naiset ja työt. Mistä nämä kaikki kuvat kumpuavat? Miksi vierasta on niin helppoa vierastaa? Mikä on oikea tapa uskoa tai olla uskomatta? Ei ole olemassa oikeaa ja väärää tapaa olla jonkin uskonnon edustaja. Voit vain olla joko teisti tai ateisti. Kenelläkään ei ole oikeutta määritellä, onko jonkun tapa harjoittaa uskontoaan (taiharjoittamatta jättäminen) oikea tapa olla ja tehdä. Kaikkien uskontokuntien piiriin kuuluvien kesken on suuri ero eri ääripäiden välillä- osa vain kuuluu tiettyyn uskontoon ja uskoo esimerkiksi Jumalaan, toiset ovat todella hartaita uskovaisia ja rukoilevat päivittäin. Tämä sama leimaa kaikkien uskontokuntien edustajia, eikä kenelläkään ole oikeutta tuomita toisen tapaa uskoa. Minä esimerkiksi uskon Jumalaan, mutta en luomisteorioihin tai kuoleman jälkeiseen elämään. Siinä sisäinen tiedenaiseni puuttuu peliin. Nyt monilla menee omena väärään kurkkuun, mutta tämä on minun näkemykseni, eikä se ole sen oikeampi tai väärempi kun jonkun muun näkemys- niin kauan kun raaka tiede ei asiaa voi todistaa, en leimaa mitään ideologiaa tämän asian suhteen oikeammaksi tai vääremmäksi. Uskon ideaan Jumalasta, mutta en voi olla varma siitä, että Hän olisi todistettavissa. Myös maailman raakuus ja epäreiluus viattomia luontokappeleita, luontoa itseään ja viattomia ihmisiä kohtaan saa minut epäilemään uskoani. Tässä kohtaa tulen aina umpikujaan. Puhdasta filosofiaa. Siihen minä uskon ennen kaikkea, enemmän kuin mihinkään pyyhiin kirjoihin. Kaikissa uskonnoissa on kaunis ajatus, mutta niitäkin tärkeämpää on oman elämänfilosofian löytäminen ja ajatusmallien perustelu ja pohtiminen. Jännä muslmiksi, sanoisi joku. Minä sanon ainoastaan, että nämä filosofiset pohdinnat saavat edelleen jatkua, niitä tarvitaan selkeästi edelleen niin omalla kuin monien muidenkin kohdalla. 

Sanana Islam tarkoittaa rauhaa. Islam, kuten kaikki muutkin uskonnot ovat rauhaa vaalivia. Miksi juuri muslimit koetaan pelottavina on vierauden pelkoa, median kuvaa ja tiettyjä kulttuuria edustavien ihmisten tapa uskoa. minä olen muslimi entisestä Jugoslaviasta (90-luvulla hajonnut silloinen eurooppalainen hyvinvointivaltio). Tämä nykyisten tuosta valtiosta syntyneiden valtioiden, kute Slovenian, Kroatian, Bosnia-Herzegoinan, Monenegron, Makedonian ja Serbian etninen puhdistus on niitä joissa _muslimit ja katolilaiset_, eli ne mitä minä edustan, puhdistettiin ortodoksiserbien toimesta. Huom, muslimit ja katolilaiset puolustautuivat yhdessä rtodoksiserbejä vastaan. Tämä silloinen hajoamissota on syy sille, miksi minä olen Suomessa. En pidä itseäni kovinkaan vaarallisena, tuskin sinäkään arvon lukija. En sellainen halua olla, eikä uskontoni sellaista minusta tee. Olen aivan normaali, en siksi että olen kasvanut kotimaassani suomessa, vaan tälläisenä samanlaisena aivan normaali myös tuolla etelän kotimaissani. Huomaathan sen, että uskonnoilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa millainen yksilö on, kulttuurit muovautuvat monen seikan toimesta, uskonnot oat yksi niistä asioista. Jugoslavian alueen muslimit eroavat esimerkiksi Somalian muslimeista, jotka taas eroavat paljon Turkin muslmeista. Enemmän yhden valtion kuten, sudanin kristityt ja muslimit toisiaan muistuttavat kuin kaksi eri puolilta maailmaa tulevaa saman uskonnon jakavaa henkilöä. Haluaisin kovasti, että ymmärrät tämän ja huutelet hassuja vähemmän. Meillä ei tyttöjä silvota, sitä paheksutaan. Meillä ei naista pakoteta hunnuttautumaan, ei naimisiin nasten tahtoaan. Meillä on normaalia kouluttautua, ei lusia. Jokaisella maalla ja kansalla on ne omat akanansa siellä normijyvien joukossa. En kaikkia yksilöitä klooneiksi täällä sanoisi, en yhden muslimin tai kristiytn elämänkertaa pitäisi ainoana elämäntarinana, kuten en yhden juopon suomalaisen tai redneck jeninkään- yleistäminen on väärin ja yksittäiset mielipiteet yleistykseen pohjatessa vaakakupissa höyhensarjalaisen luokkaa. Minun sukuni ei ole omilla huudeillaan koskaan lusinut, ei ole syypää siihen sotaan joka meidät on pitkin maailmaa lennättänyt, eikä ole tekosyy kellekkään lusimiseen edelleenkään. Se ei oo multa mitään pois jos joku on ateisti, teisti, homo tai hetero, tykkää kahvistaan mustana tai pitää enemmän kissoista kun koirista.

Yksilöissä ja etenkin ääriajattelijoissa se ongelma on- he myös käyttävät uskontoja armotta omien agendojensa ajamiseen, mikä tuottaa ongelman. Ongelmaksi nousee se, että ne aidot uskovaiset joutuvat sivullisina kärsimään siitä kaikesta mitä tuo hullu äärijoukko tekee. Sama asia on kaikkien uskontojen kohdilla- lähi-idän ongelmat johtuvat kaikesta muusta kuin uskonnoista, niistä on tullut iso peliväline. Jos haluat tietää enemmän uskonnosta Islam, suosittelen kovasti Jaakko Hämeen-Anttilan tuotoksiin tutustumista sekä YLE:n koraanisarjaan: http://www.hs.fi/radiotelevisio/a1425619541726 , tämän lisäksi ehdottaisin, että lupuisit yksilöiden perusteella tekemistäsi yleistyksistä. Minä en ole kuuna päivänä terrorismiin kykeneväinen kuten ovat nuo keskuudessamme maapalloa tallaavat hullut Breivik, itsemurhapommittajat jne jne. Loukkaukset loukkaavat samalla suomen tatareita, kantasuomalaisia muslimeja. Koraani ei kehoita väkivaltaan tai muiden tappamiseen. Koraani, kuten muutkin pyhät kirjat, eivät ole maallikoille riepoteltaviksi niin, että sieltä täältä napsitaan yksittäisiä lauseita. Sitä varten on nämä teologit ja uskonoppineet, jotta heidän avullaan osaisi maallikkokin uskonkirjoja tulkita oikein. Harmi, että jihadistit ovat joutuneet kasvamaan olosuhteissa, joissa sota on ollut arkipäivää ja koulutusta ei ole ollut, siinä on helppo kompastua omaan typeryyteensä ja tuottaa muille vahinkoa sitä kautta. Siksi olisikin ensiarvoisen tärkeää saada sodat seis, ihmiset kouluun ja rauha kaikkien kansojen väliin. Vähemmän öljyä liekkeihin ja vihaa, siitä seuraa vain pahaa jälkeä. Rasismiin perustuvat kaikki pahat asiat täällä maailmassa... siksi sitä itsekin vastustan. Se on paras väline saada lammaslaumat toisiaan vastaan minkä tahansa propaganda-agendan perusteella.

Huomaatko hyvä lukija, olen muslimi, hyväksyn homot, joita on lähipiirissäni, en hyväksy naisten ympärileikkauksia tai minkään tapaista ihmiseen kohdistuvaa henksitä tai fyysistä väkivaltaa, olen yliopistossa ja töissä samalla, maksan omat laskuni enkä ole koskaan elänyt sossun turvin, kaveeraan niin suomalaisten kuin ulkomaalaisten, vaihtarien ja koirien (ei, koira ei ole mielstäni likainen eläin) kanssa. En ehkä syö sianlihaa, pidän todella tarkoin huolta hygieniastani, en hunnuttaudu vaikka nainen olenkin, juon alkoholia niinkun muutkin lähtömaani muslimit- pääosin ruokajuomana viiniä, en rukoile 5 kertaa päivässä mutta lahjoitan köyhille rahaa ja ruokin lomareissuillani vastaantulevat kulkueläimet. Haluan, että huomaat että olen aivan normaali, vaikka olenkin muslimi ja mamu. En ole poikkeus, olen ihan normaali ihminen, jota sinun tai kenenkään muun ei tule pelätä tai alentaa omilla mielipiteilläsi. En minäkään sano yhden hullun kristityn pahojen tekojen jälkeen kaikkien kristittyjen olevan hulluja massamurhaajia tai vaimonhakkaajia. Jos kaikki muslimit olisivat pahoja ja väkivaltaisia, mitä luulet olisiko maailman toiseksi suurimman uskonnon (1,62 biljoonaa) harjoittajat jo tappaneet koko muun maailman vääräuskoiset asukit kerta koraani niin "muka-käskee"? Luulen että olisi, mutta kun ei käske. Islamin Jumala on sama Jumala mikä kristityillä ja juutalaisilla on, sana Allah on arabiaa ja tarkoittaa suomeksi Jumalaa, on siis turha puhua suomeksi Allahista kerta meillä on oma sanansa samalle asialle. Toivottavasti ymmärrät, että minäkin kuten muut normaalit ihmiset, eli valtaväestö, pelkäämme ISIS:iä ja muita ääriliikkeitä, siellähän ISIS tappaa nimenomaan muslimeja ja hajottaa pakkaa hajoita ja hallitse-metodiikalla. Mitä enemmän sekasortoa he saavat aikaan, sen enemmän ja useampi lapsi tulee kasvanaan sekasorron keskellä ja luo aivan väärän maailmankuvan jota pitää normaalina, yhä harvempi kouluttautuu ja yhä useampi joutuu kontrollin alle ja joutuu luopumaan ihmisarvoisesta elämästä. Tätä vastaan meidän tulee taisella, se on äärioikeistolaisuutta, ei Islamia. Tämän vuoksi minäkin vastustan suvaitsemattomuutta, Halla-Ahon, Immosen ja muiden vastaavien äärioikeistolaisten huutelun oikeuttamista. Se polkee meidän muiden oikeutta olla kuuntelematta pahaa itsestämme.

                                                                        - Herminica

Tuesday, July 28, 2015

EUROTRIP 2014 Part 5/5: Venice and Milan


VENICE

Venice, ah what a beautiful and unique Italian city! Trip to Venice has always been very high on our bucket list and this time we decided to experience northern Italy. We arrived there at 5 am after spending a night sitting on our suitcases at the narrow corridor in the train and sleeping at the cold floor of the railway station in Villach (Austria). This night before arriving to Venice was maybe the worst we've ever experienced and trust me we have experienced many very odd and/or uncomfortable nights. However, arriving at 5 am was worth it- we got a chance to experience almost empty Venice! No tourists for many hours, which gave us an opportunity to wake up slowly and enjoy of the Venetian sounds, seagulls, not so clean sea water, lonely condoles, hot espresso coffees and take photos where no random people photobomb! 

Venice was breathtakingly beautiful. I love unique looking cities, I love when a place has its own personality you can get to know to. The biggest challenge was to observe those tiniest details from all that amount of details. Venetian vibe was so good that it really felt like a place we all want to visit again some day- maybe take a condole ride and visit the islands too, museums and other cultural and historical spots. There was only one thing that annoyed us all and it was with the lack of hospitality from the local people. I know that they must be annoyed with tourists but still... Nothing can ruin your day easier than bad service when you are trying to smile, joke and be polite to them! I hope all of them only had a bad day... At least there was this one older gentlemen who was really kind to us and even knew some words in Bosnian!

Venice was really easy going place, a bit too crowded after all tourist masses arrived... actually so crowded that when those tourist masses were combined with tired girls we all became a bit pissed off towards the end of the day. :D Even though we had a map and the signs were pretty easy, we managed to get lost at one point. Our idea was to circle the city but because of getting lost at one point and many long lunch or coffee breaks we didn't have enough time for that and had to go back. Well at least we got good food and "cheap" tickets to Milan before night fell!

MILAN

... a big urban fashion city in northern Italy. We stayed five days in Milan, too many days if you asked us. The reason why we reserved so many days for Milan was actually a plan gone bad. We were supposed to go and visit Garda lake for few days but because it rained so much we decided to pass on it and enjoy the big city life. Milan was really big city, like all other European big cities. There was nothing that special about it except Duomo, the cathedral. It was really impressive! We went in after getting properly dressed first and payed also for the visit to the roof top! And oh it was amazing! Definitely worth the visit and the money!

We stayed in this really nice hostel called Scream Hostel, which was relatively cheap, located between metro stops Rovereto and Turro -so around 15 minutes to Duomo, cleanest ever and the owners were originally from Hungary. They lived there too which was mainly the reason why the place was so spotless all the time. It was really amazing and they were really friendly and helpful! I really do recommend this hostel for you guys if you ever stay in Milan! We were able to have a good night sleep because this hostel is not for party people and cook our own meals every day. I consider it a plus, because home made is always home made but ok, we did also go to eat out for several times. Especially after eating at this one local restaurant... We decided to try Risotto a la Milanese and oh... what a disappointment it was! It tasted just "ok", nothing special. The overall experience of the restaurant itself though was so funny that we came to conclusion that it must have been restaurants fault... No doubt.

Some laughing, cheesy guys, bad Risotto a la Milanese (which was compensated with the best mushroom risotto ever), too good drinks, great shopping opportunities and parks, view from Duomo and urban city life of Milan was the end of our summer trip 2014. We were so sad to hop on the plane and arrive to that cold, rainy and gray Helsinki-Vantaa airport that we even joked about doing anything just to be able to go an eat another portion of Risotto a la Milanese!

- Herminica